Tuskin kukaan on ilman huolta voinut seurata Venäjän aiheuttaman kriisin eskaloitumista Ukrainassa. On puhuttu sodan uhasta, mutta samalla unohdetaan, että Ukraina on ollut sodassa jo kahdeksan vuoden ajan. Kymmeniä tuhansia ukrainalaisia on kuollut tai haavoittunut yhteenotoissa.
Turvallisuustilanne on omassa ympäristössämmekin heikentynyt nopeasti. Jännitteet Euroopassa ja arktisella alueella ovat kasvaneet. Maailmanpolitiikan palikat ovat liikkeessä, emmekä voi siihen kovin paljon vaikuttaa.
Ukrainan kriisiin voi hahmottaa kolme erilaista skenaariota. Valitettavasti mikään niistä ei ole meidän kannaltamme myönteinen. Meidän turvallisuutemme ei parane, vaan heikkenee kaikissa vaihtoehdoissa.
Venäjä voi hakea sotilaallista ratkaisua Ukrainan tilanteeseen. Ukraina on kuitenkin iso maa ja se on kohentanut sotilaallisia suorituskykyjään. Jos Venäjä pyrkisi miehittämään Ukrainan, se tarvitsisi enemmän joukkoja kuin se tähän mennessä on alueelle siirtänyt. Venäjä joutuisi mobilisoimaan reserviläisiään sotaan, eikä kukaan tiedä millainen motivaatio näillä olisi. Edessä olisi pitkäaikainen ja kuluttava operaatio. Täysimittainen sota ei ole todennäköinen vaihtoehto.
Kriisin eskaloituminen johtaa pakotteisiin ja vastapakotteisiin. Seuraa epävarmuuden ja arvaamattomuuden aika. Pakotteista kärsii länsikin – myös Suomi. Ne myös saattavat Suomen asemaan, jossa olemme otollinen kohde erilaisille painostustoimille.
Diplomaattisen ratkaisun syntyminen edellyttäisi, että Venäjä saisi edes joitain vaatimuksiaan läpi. Ongelmana on, että kun Venäjä saa tahtonsa läpi jossakin, se hyvin todennäköisesti yrittää samaa uudelleen jossain muualla. Suomen turvallisuuspoliittiseen linjaan kuuluu, että voimme niin halutessamme hakea Naton jäsenyyttä. Nato on vakuuttanut pitävänsä kiinni avoimien ovien politiikasta. Diplomaattinen ratkaisu tuskin tulisi sisältämään lausumaa Naton ovien sulkemisesta. Tosiasiallisesti näin saattaisi kuitenkin hyvinkin käydä sitä kautta, että uusien jäsenien hyväksyminen käytännön tasolla vaikeutuisi. Suomen kannalta muutos olisi erityisen ongelmallinen, koska se tosiasiassa johtaisi jonkinlaisten etupiirien syntymiseen – kuten Venäjä on vaatinutkin. Me jäisimme jaossa helposti väärälle puolelle.
Mikään maa ei voi huolehtia turvallisuudestaan yksin. Etenkään pieni maa ei voi tehdä niin. Eurooppalaisen yhteistyön varaan emme turvallisuuttamme voi laskea. Euroopalla ei ole uskottavaa sotilaallista voimaa ja sen poliittinen painoarvokin voi olla katsojan silmässä. Euroopan maat ovat rakentaneet turvallisuusarkkitehtuurinsa Naton varaan. Eurooppa on pärjännyt huonosti stressitesteissä. Pariisin terrori-iskun jälkeen Suomi auttoi Ranskaa, mutta laajaa tukea ei löytynyt. Koronan runtelema Italia jäi yksin, eivätkä eurooppalaiset kumppanit kiirehtineet sitä auttamaan – emme mekään. Maahanmuuttoaallossa eurooppalaista ratkaisua siirtolaistulvan pysäyttämiseksi ei löytynyt, vaan turvapaikanhakijavyöryn kohteeksi joutuneet maat joutuivat enimmäkseen selviytymään itse.
Euroopan yhtenäisyys vaikuttaa nyt pitävältä, mutta todennäköisesti viimeistään keskipitkällä aikavälillä se tulee taas rakoilemaan. Euroopan on ratkaistava monta muuta keskeistä kysymystä, ennen kuin puolustusliitosta voidaan vakavasti puhua.
Kolmas skenaario Ukrainan kriisiin on, että konflikti pysyy jäätyneenä. Siitä koituu laajalti epävarmuuden aikaa. Jäätynyt kriisi ei tarkoita tilanteen täydellistä jähmettymistä, vaan Venäjä voi onnistua kerta kerran jälkeen vähä vähältä siirtämään maalitolppia ja jäädyttää tilanteen aina uudelleen. Vladimir Putinin kannalta tilanne voisi olla edullinen, koska se on toteutettavissa pienemmillä joukoilla, vähemmillä tappioilla ja tätäkin kautta Venäjän kontrolli Ukrainaan lisääntyisi. Käynnissä oleva sota ja avoimet rajariidat voisivan Kremlin arviossa vaikeuttaa merkittävästi Ukrainan suuntautumista länteen. Pidemmällä aikavälillä Putin myös pyrkii vaikuttamaan siihen, että Ukrainaan saataisiin Venäjälle suotuisampi hallinto.
Suomen ja Ruotsin paras aika liittyä Natoon on juuri nyt. Venäjä hyökkää paraikaa Ukrainaan, sen fokus on nyt itäisessä Ukrainassa ja valtaosa maa- ja ilmavoimien joukoista on sitoutunut Ukrainan sotanäyttämölle.
Lännen, myös Suomen ja Ruotsin, on reagoitava. Venäjää vastaan on kohdennettava tuntuvia pakotteita. Samalla molempien maiden Nato-jäsenyys hoituisi ilman sen suurempaa älähdystä Venäjän suunnalta, sillä kahden rintaman sotaan eivät Venäjän rahkeet riitä. Nato-ikkuna on nyt auki, mutta voi sulkeutua nopeasti.
Sellaista vaihtoehtoa ei ole, että emme tee mitään. Tekemättä jättäminenkin on ratkaisu.
Suomea koskevat päätökset on usein tehty pöydissä, joihin meillä ei ole ollut asiaa. Suomi ei kuulu idän ja lännen väliin. Suomi kuuluu länteen. Suomi kuuluu Natoon. Paikastamme läntisessä arvoyhteisössä ei saa olla epäselvyyttä.
