Uusi Suomi Puheenvuoro 5.6.2021
Minä olen oikeistolainen. Olen sitä avoimesti ja ylpeästi.
Olen usein joutunut huomaamaan, että termiä ikään kuin häpeillään punavihreiden hallitsemassa idealistisessa mielipideilmastossa ja julkisessa sanassa. Näin ei pidä olla, vaan ilmastoa kannattaa muuttaa järkevään, maltilliseen ja faktapohjaiseen suuntaan. Olen sitä mieltä, että pikemminkin nykyään muodikkaassa punavihreydessä on paljon korjattavaa, miksei myös hävettävää. Asiat eivät useinkaan ole sitä miltä näyttävät, näin on myös punavihreän edistysmielisyyden kohdalla.
Uskon yksilön vapauteen ja vastuuseen. Luotan siihen, että sinä itse tiedät, mikä juuri sinulle on parasta. Ja että juuri sinä osaat tehdä valinnat omasta puolestasi. Siihen ei tarvita valtiota eikä kuntaa. Valtio tai kunta on se puite, se tarkoituksenmukainen hallinnollinen rakennelma, joka suojelee yksilöä ja valinnanvapautta, ja mahdollistaa hyvän elämän.
Porvarillinen maailmankatsomus perustuu vapauteen. Juuri vapaus on se keskeinen tekijä, joka on länsimaisen hyvinvoinnin taustalla. Kun yksilöllä on vapaus tuottaa, yrittää, omistaa ja käydä kauppaa, kaikki yhteiskunnan jäsenet hyötyvät. Vapaus synnyttää innovaatioita, kysyntää ja tarjontaa, ja nämä yhdessä kasvattavat työllisyyttä.
Työ ja yrittäminen luovat omaisuutta ja yksityinen omistaminen onkin vapauden ohella länsimaiden taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin taustalla. Omaisuutta voi joko säästää, käyttää itse, lahjoittaa hyväntekeväisyyteen tai investoida yrityksiin, joissa se tuottaa työtä ja hyvinvointia entistä useammalle. Tätä kutsutaan kapitalismiksi. Sen avulla vauraus on ihmiskunnan historiassa ennennäkemättömällä tavalla levinnyt myös työläisille ja työttömille. Ilman omaisuutta ja yrityksiä köyhien elintason nostaminen ei onnistu, vaikka sosiaalinen edistys on itse asiassa ahkeruuden ja riskinoton eli yrittämisen ja työnteon pelkkä sivuilmiö. Kapitalismi ja vapausaate ovat parhaat tavat poistaa köyhyys. Ne ovat myös tieteen, teknologian ja sivistyksen moottoreita.
Kaikkea tätä meidän tulee määrätietoisesti edistää niin kunta- kuin valtiotasolla, ja vastaavasti myös EU-tasolla. Vapaus lähtee kunnista ja laajenee valtioiden kautta koko maanosaan. Näin hyvinvointi leviää ja luo taas uusia mahdollisuuksia, työtä, yritteliäisyyttä ja vaurautta.
Politiikassa teoreettinen puhdasoppisuus ei useinkaan ole kovin kaukana uskonnollisesta fundamentalismista, jota olen pitkään kritisoinut. Olen tehnyt sen nimenomaan länsimaisesta liberaalikonservatiivisesta näkökulmasta: oikeistolaisena kannatan vakaata oikeusvaltiota, toimivaa, luottamukseen perustuvaa kansalaisyhteiskuntaa, perinteisiä, hyväksi havaittuja instituutioita, yksityisomistusta, yksilönvapauksia, yhdenvertaisuutta, laillisuusperiaatetta. Haluan ylläpitää ja edistää näitä asioita nimenomaan käytännön tasolla, siellä missä asioista päätetään. Kauniit sanat, teoriat ja unelmat eivät riitä, päinvastoin.
Helsingin kaupunginvaltuustossa ja kaupunkiympäristölautakunnassa olen törmännyt jatkuvasti joko-tai-ajatteluun, joka saa välillä hyvin omituisia muotoja ja aiheuttaa kestämättömiä päätöksiä. Politiikassa pitää voida tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen, asia kerrallaan, vakaasti harkiten, tosiasioihin perustuen. Jos jokin toimii, sitä ei kannata lähteä korjaamaan. Reformit tulee tehdä maltillisesti, historia ja faktat tarkkaan huomioiden. Tulevaisuuteen ei voi rynnätä tuulispäänä.
Usein näkee vaadittavan joko-tai-ajattelua myös ideologioiden suhteen: olet joko liberaali tai konservatiivi. Vierastan tällaista ja siksi määrittelenkin itseni liberaalikonservatiiviksi. Nähdäkseni juuri se on oikeistolaisuuden ytimessä.
En ymmärrä, miksi kaikissa asioissa pitäisi automaattisesti mennä oman viiteryhmän mukana, olla väkisin samaa mieltä kuin muut, vaikka järki ja tunne sanoisivat päinvastaista. Sen sijaan kannattaa faktoin ja järkiperustein taivuttaa oma viiteryhmä taakseen. Tämä vaatii asioihin paneutumista, faktojen huolellista esiin kaivamista, rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä. Nämäkin piirteet yhdistän oikeistolaisuuteen. Maltti on valttia.
Menneet polvet ovat taistelleet tämän maan vapaudesta, he ovat halunneet oman, itsenäisen valtion, vakaan, turvallisen ja kestävän yhteiskunnan itselleen, lapsilleen ja lapsenlapsilleen elää ja tehdä työtä. Tätä historiaa, tätä perintöä, meidän tulee vaalia. Se pitää säilyttää, kuten suomalaisille tärkeä luontokin. Tämä on aitoa oikeistokonservatismia, johon sisältyvät klassisen liberalismin parhaat puolet, yksityisomistus, yritteliäisyys, markkinahenkisyys, yksilönvapaudet, ihmisarvo ja yhdenvertaisuus. Jos jokin katsomus tai toiminta uhkaa näitä arvoja ja instituutioita, hyökkää jatkuvasti niitä ja niitä suojelevaa valtiota vastaan, asialle on tehtävä jotain.
Edistys, joka on punavihreän idealismin ja radikalismin keskeinen määrittävä opinkappale, ei ole automaattisesti hyvä saati toivottava asia: termi sisältää vahvan arvolatauksen, jota toisinaan käytetään keppihevosena oikeuttamaan jopa yksilönvapauksia ja yhdenvertaisuutta rajoittavia toimia. Nämä liittyvät lähes poikkeuksetta itseään kovin edistysmielisinä pitävien ryhmien tavoitteisiin ja ideologioihin, joilla on tarkoitus ajaa jonkun vähemmistön sinänsä hyvää ja tärkeää asiaa.
Näissä tapauksissa ei kuitenkaan missään nimessä saisi rikkoa yhdenvertaisuusperiaatetta eikä unohtaa, että enemmistökin koostuu yksilöistä, joilla on aivan sama ihmisarvo kuin vähemmistöihin kuuluvillakin. Yksilö on pienin vähemmistö.
Oikeistolaisena olen aina yksilön ja valinnanvapauden puolella kaikenlaista pakkovaltaa, kollektivismia ja radikalismia vastaan.
Muista äänestää kuntavaaleissa, sinun äänelläsi on merkitystä.
Atte Kaleva 283
www.attekaleva.fi
