Uusi Suomi Puheenvuoro 11.4.2019
Sananvapaus on länsimaisen liberaalidemokratian keskeisin arvo ja elinehto. Parlamentaariset prosessit ja niitä edeltävä julkinen keskustelu edellyttävät vapautta kertoa oma mielipiteensä. Vaikeista asioista ja ongelmista puhuminen ei ole helppoa, koska joku voi aina loukkaantua. Tähän sananvapautta tarvitaan. Emme voi mennä uhriutujien ja loukkaantujien ehdolla.
Sananvapaus koskee meitä kaikkia, niin tavallisia kansalaisia, virkamiehiä kuin poliitikkoja. On silti selvää, että virkamies kuten poliisi joutuu julkisen roolinsa puitteissa rajoittamaan omia sanomisiaan, muun muassa henkilökohtaisia poliittisia kannanottoja. Vastaavasti kansanedustaja ei voi kertoa julkisesti työhönsä liittyviä luottamuksellisia asioita.
Valitettavasti sosiaalisessa mediassa joillakin viranomaisilla on rooli lipsahtanut välillä pahasti henkilökohtaisen mission puolelle ja olen tästä jokusen kerran joutunut huomauttamaankin. Samoin vihapuheintoilu on alkanut saada hyvin huolestuttavia piirteitä ja niitä parodioimaan on syntynyt joitakin sosiaalisen median tilejä. Näistä paras on vihapuhepoliisi Keijo Kaarisade, jonka sanan säilä on terävä ja yhteiskunnallisesti ajan hermolla. Tili kuitenkin jäädytettiin ilmeisesti punavihreiden tekemien ilmiantojen vuoksi. Twitterillä on tietenkin tähän oikeus, mutta teko on yhdenvertaisuuden kannalta erittäin ongelmallinen ja monessa suhteessa valaiseva.
Virkamiesten ja poliitikkojen vallankäyttöä on voitava kritisoida ja parodia tai satiiri on siihen oivallinen keino. Emmehän me ainakaan vielä elä Venäjällä tai Kiinassa, jossa viranomaisten ja päättäjien kritisoiminen johtaa helposti pidätyksiin ja peräti vankeustuomioihin. Kehitys tähän suuntaan näyttäisi kuitenkin nyt lännessäkin alkaneen. Se pitää pysäyttää.
Ilmaisunvapaus on avoimelle yhteiskunnalle elintärkeä arvo, joten siitä voi poiketa vain äärimmäisissä erityistapauksissa. Näitä ovat muun muassa suorat uhkailut, väkivaltaan yllyttäminen, yksityiselämää loukkaavan tiedon paljastaminen, henkilökohtainen vainoaminen ja kunnianloukkaus. Kaikki nämä mainitaan kuitenkin jo rikoslaissa ja hyvä niin. Tarvitaan vain lisäresursseja poliisille ja oikeuslaitokselle.
Mitään uusia kiristyksiä sananvapauteen emme kaipaa, päinvastoin. Nykyisin eräät poliitikot ovat aivan turhaan oikeuden pakeilla vaikkapa uskontojen loukkaamisesta ja saavat rangaistukseksi sakkoja. Poliisilla ja oikeuslaitoksella on jo valmiiksi resurssipula ja kaikki tällainen vain lisää kuormitusta. Tässä ei ole mitään järkeä.
Venäjällä hallinto käyttää niin sanottuja ekstremismilakeja jatkuvasti Putinin hallinnon kriitikkoja vastaan. Nyt Suomessa moni punavihreä haluaa tänne samanlaisia lakeja. He eivät ymmärrä sitä perustavanlaatuista seikkaa, että tällaisia lakeja voidaan helposti käyttää heitä itseään vastaan, jos hallinto muuttuu vaikkapa kansallismieliseksi. Kun katsoo Eurooppaa, kehitys ei ole edes kovin epätodennäköinen. Hallitukset painostavat jo nyt somejättejä ja juuri tästä johtuu se, että Twitter ja Facebook poistavat tai jäädyttävät tilejä jatkuvasti mielivaltaisin perustein, ilmiantojen ja algoritmien perusteella. Eräänlaista info- ja vaalivaikuttamista tämäkin.
Millaiseksi vihapuhelakien kannattajan mieli muuttuu siinä vaiheessa, kun hän itse on yhtäkkiä vähemmistössä ja sananvapausrajoitusten kohteena? Tätä kannattaa miettiä todella vakavasti. Jos Euroopan hallitukset ovat parin vuosikymmenen sisällä pääosin kansallismielisiä, sosiaalisen median kansainväliset suuryritykset voivat saada aivan toisenlaisia vaatimuksia sisällön rajoittamisesta. Haluaako joku oikeasti tällaisen mielivallan alle?
Parodia on historiallisesti ollut aina uhka vallanpitäjille ja viranomaisille: nauru on vaarallista, kuten me Umberto Ecoa lukeneet tiedämme. Siksi parodia on olennainen osa sananvapautta ja hallintojen arvostelua. Sananvapauden tulee nimenomaan suojella puhetta, jonka kritiikin kohde kokee loukkaavaksi, kiusalliseksi tai ikäväksi. Minuakin arvostellaan, leimataan ja maalitetaan toistuvasti, mutta vastaan huuteluun asianmukaisesti eikä minulle tulisi mieleenkään vaatia kriitikkojeni vaientamista juridisin keinoin. Tämä johtuu nimenomaan siitä, että kannatan länsimaista, en venäläistä sananvapauskäsitystä.
Reinikainen on kauan ollut yksi suosikkihahmoistani, vaikka se parodioi suomalaista poliisimiestä. Nykyään on valitettavasti alkanut esiintyä ilmiöitä, joita on lähes mahdotonta parodioida, koska ne parodioivat itseään. Monessa suhteessa koko vihapuheintoilu on parodiaa itsestään eikä oma puolueenikaan selviä siitä puhtain paperein. Näin ei voi jatkua.
Informaatiovaikuttaminen on siitä haastava ilmiö, että sitäkin voidaan käyttää poliittiseen painostukseen ja eri mieltä olevien leimaamiseen. Keijo Kaarisadetta on väitetty trolliksi ja informaatiovaikuttamiseksi, vaikka kyseessä on selvästi länsimaista sananvapauskäsitystä ja avointa yhteiskuntaa puolustava parodiatili. Informaatiovaikuttaminen näyttää olevan pitkälti katsojan silmässä ja sen myötä termi on nopeasti muodostunut poliittiseksi leimakirveeksi. Juuri tällaista käsitteiden hämärtämistä ja hämmentämistä aidot informaatiovaikuttajat toivovatkin. Kuka tällä hetkellä käytännössä tekee likaisen työn heidän puolestaan?
Voidaan jopa todeta, että informaatiovaikuttaminen on jo toiminut niihin ihmisiin, jotka jatkuvasti tunteidensa vallassa vaativat Suomeen venäläistyyppisiä ilmaisunvapautta rajoittavia vihapuhelakeja. Termi ”vihapuhe” on epämääräinen ja sen kirjaaminen lakiin erittäin ongelmallinen. Hallinnosta riippuen lähes mikä tahansa valtion virallisen linjan ja yleisen mielipiteen arvosteleminen on mahdollista määritellä vihapuheeksi. Juuri näin Venäjällä toimitaan. Halutaanko tätä oikeasti Suomeen vai olisiko järkevämpää noudattaa länsimaista linjaa ja pitää pää kylmänä?
Minun vastaukseni kysymykseen on selvä. Suomi kuuluu länteen ja täällä pitää noudattaa länsimaista sananvapauskäsitystä. Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että yksilönvapauksia ei pidä rajoittaa vaan lisätä.
Atte Kaleva
www.attekaleva.fi
Kokoomus Helsinki
