fbpx
Turvallinen Suomi - Atte Kaleva
Atte Kaleva ehdolla eduskuntaan
Atte Kaleva Ehdolla eduskuntaan
295
post-template-default,single,single-post,postid-295,single-format-video,,qode-title-hidden,qode_grid_1300,qode-child-theme-ver-1.0.0,qode-theme-ver-17.0,qode-theme-bridge,disabled_footer_bottom,qode_header_in_grid,wpb-js-composer js-comp-ver-5.5.5,vc_responsive

Turvallinen Suomi

Turvallisuus antaa puitteet hyvälle elämälle

On sanottu, että se, joka antaa turvallisuuden nimissä periksi vapaudestaan, ei lopulta saa kumpaakaan.
Tässä on vinha perä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö turvallisuus olisi olennaista.

Viisaus toimii oikeastaan myös toisin päin: tyhjiöt täyttyvät ja jos me itse – viranomaiset ja kansalaiset –
emme pidä huolta kaikkien suomalaisten turvallisuudesta, menetämme ennen pitkää myös vapauden elää
hyvää elämää. Minä ainakin näen mieluummin kadulla poliisin kuin suojelua myyvän katupartion tai
moottoripyöräjengin.

Ei ole vallan antamista pelolle, että varaudumme erilaisiin uhkiin. Ei ole sodanlietsontaa, että pidämme
huolta puolustusvoimistamme. Ei ole rasismia, että toteamme maastamme löytyvän uskonnollisia ja muita
fundamentalisteja, jotka uhkaavat yhteiskuntarauhaamme ja vapauttamme.

Syrjäytyminen altistaa ääriliikehdinnälle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ääriliikehdinnän taustalla
olisi myös uskonnollisia ja ideologisia motiiveja. Jihadistit, äärivasemmistolaiset ja -oikeistolaiset ovat
ihmisiä yksilöllisine tarinoineen, mutta väkivallantekoja ja suvaitsemattomuutta edistävät aatteet
saarnamiehineen innoittavat heitä.

Ihmiset tarvitsevat paitsi perustarpeidensa tyydytystä, myös toivoa paremmasta tai ainakin yhtä hyvästä
huomisesta. Siksi sosiaaliturva- ja työmarkkinajärjestelmämme uudistaminen on myös turvallisuuskysymys.

Monet Euroopassa ja Yhdysvalloissa viime vuosina tapahtuneet provokaatiot ja vaikutusyritykset
todistavat, että ulkoista ja sisäistä turvallisuutta on entistä vaikeampaa erottaa toisistaan. Samalla, kun
tiedustelulle ja muille toimijoille pitää antaa tarvittavat resurssit ja mahdollisuudet tunnistaa vieraiden
valtioiden ja terroristijärjestöjen harjoittamaa solutusta sekä vaikutusyrityksiä – esimerkiksi
tunkeutumista puolueisiin – on varottava käyttämästä leimakirvestä poliittisena lyömäaseena.