fbpx

Turvallinen Suomi

Turvallisuus antaa puitteet hyvälle elämälle

On sanottu, että se, joka antaa turvallisuuden nimissä periksi vapaudestaan, ei lopulta saa kumpaakaan. Tässä on vinha perä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö turvallisuus olisi olennaista.

Viisaus toimii oikeastaan myös toisin päin: tyhjiöt täyttyvät ja jos me itse – viranomaiset ja kansalaiset – emme pidä huolta kaikkien suomalaisten turvallisuudesta, menetämme ennen pitkää myös vapauden elää hyvää elämää. Minä ainakin näen mieluummin kadulla poliisin kuin suojelua myyvän katupartion tai moottoripyöräjengin.

Ei ole vallan antamista pelolle, että varaudumme erilaisiin uhkiin. Ei ole sodanlietsontaa, että pidämme huolta puolustusvoimistamme. Ei ole rasismia, että toteamme maastamme löytyvän uskonnollisia ja muita fundamentalisteja, jotka uhkaavat yhteiskuntarauhaamme ja vapauttamme.

Syrjäytyminen altistaa ääriliikehdinnälle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ääriliikehdinnän taustalla olisi myös uskonnollisia ja ideologisia motiiveja. Jihadistit, äärivasemmistolaiset ja -oikeistolaiset ovat ihmisiä yksilöllisine tarinoineen, mutta väkivallantekoja ja suvaitsemattomuutta edistävät aatteet saarnamiehineen innoittavat heitä.

Ihmiset tarvitsevat paitsi perustarpeidensa tyydytystä, myös toivoa paremmasta tai ainakin yhtä hyvästä huomisesta. Siksi sosiaaliturva- ja työmarkkinajärjestelmämme uudistaminen on myös turvallisuuskysymys.

Monet Euroopassa ja Yhdysvalloissa viime vuosina tapahtuneet provokaatiot ja vaikutusyritykset
todistavat, että ulkoista ja sisäistä turvallisuutta on entistä vaikeampaa erottaa toisistaan. Samalla, kun tiedustelulle ja muille toimijoille pitää antaa tarvittavat resurssit ja mahdollisuudet tunnistaa vieraiden valtioiden ja terroristijärjestöjen harjoittamaa solutusta sekä vaikutusyrityksiä – esimerkiksi
tunkeutumista puolueisiin – on varottava käyttämästä leimakirvestä poliittisena lyömäaseena.