Uusi Suomi Puheenvuoro 31.10.2018
Viime itsenäisyyspäivän aattona puhuin polarisaationtorjuntatalkoista, joihin osallistumalla jokainen meistä voi antaa oman lahjansa satavuotiaalle Suomelle. Väestön jakautuessa samanmielisten kupliin ja retoriikan koventuessa uhkakuvat kasvavat. Valitettavasti nyt vuotta myöhemmin talkoopuhdetta riittää entistä enemmän.
Terrorismintutkijoiden keskuudessa tiedetään, kuinka keskeisessä roolissa radikalisoitumisessa vastapuolen epäinhimillistäminen on. Se toimii ideologian puitteissa niin motivaattorina kuin tekojen oikeuttajana. Mekanismi ilmenee myös sosiaalisessa mediassa, jossa ilmapiiri on pitkään ollut vihamielinen: poliittisia vastustajia leimataan milloin miksikin ja pahimmillaan heidät halutaan kokonaan vaientaa lainsäädännöllisin tai peräti väkivaltaisin keinoin.
Yhdysvalloissa tapahtui äskettäin järkyttävä juutalaisten joukkomurha ja näkyville demokraattipoliitikoille sekä julkisuuden henkilöille lähetettiin pommipaketteja. Myös George Soros ja CNN saivat postia. Onneksi viranomaiset ehtivät estää pakettien päätymisen vastaanottajien käsiin ja saivat nopeasti kiinni tekijän, joka paljastui presidentti Donald Trumpin kannattajaksi.
On selvää, että kärjistynyt keskusteluilmapiiri ja vastustajien demonisointi ovat osaltaan tekojen taustalla. Trump on jo pitkään kuvannut kriitikoitaan halventavin termein, joiden voisi jopa nähdä pyrkineen vähentämään näiden kriitikoiden ihmisyyttä Trumpin kannattajien silmissä. Presidentti on lietsonut eskatologista ilmapiiriä, jossa Yhdysvaltain tulevaisuus on uhattuna, jos demokraatit pääsevät uudestaan valtaan.
Pittsburghin asemies, joka voidaan perustellusti luokitella nationalistiterroristiksi, oli jo kauan ennen tekoaan jättänyt sosiaaliseen mediaan juutalaisvastaisia kommentteja. Hän uskoi juutalaisvastaisiin salaliittoteorioihin ja piti juutalaisia vastuussa lähes kaikesta pahasta. Synagogaan astuessaan, ennen ampumisen aloittamista, hän oli huutanut kuolemaa kaikille juutalaisille.
Aivan samoin toimi Anders Behring Breivik Norjassa vuonna 2011. Iskun kohde, sosiaalidemokraattinuoret, osoittaa, että tarkoituksena oli terrorisoida tiettyä ihmisryhmää. Surmatut olivat Breivikin mielestä vastuussa Norjan muuttumisesta monikulttuuriseksi ja islamilaiseksi maaksi. Tällä hän pyrki oikeuttamaan terroritekonsa.
Polarisoitunut keskustelu ja vihamielinen retoriikka voivat pahimmillaan johtaa tällaisiin tragedioihin. Kansallismielisten leireissä ja erityisesti niin sanotun vaihtoehto-oikeiston äärilaidalla olisikin viimeistään nyt syytä katsoa peiliin. Johtohahmot voisivat näyttää esimerkkiä seuraajilleen korjaamalla kielenkäyttöään ja tuomitsemalla vihanlietsonnan jämäkästi.
Nationalismikriitikoilta toivoisin samoin malttia ja johdonmukaista ajattelua. Kun Trumpin kannattaja tekee iskun, poliittisen kentän vasemmalla laidalla ei ole mitään ongelmia tunnistaa ideologian osuutta teon motivaattorina ja teon luonnetta terrorismina. Mutta samat nationalismikriitikot eivät näytä kykenevän tunnustamaan julkisesti tai edes itselleen, että kun jihadisti tekee vastaavan teon, vaikuttaa sen taustalla äärifundamentalistisesti tulkittu islam, josta kumpuavat sekä teon motiivi että sen oikeutus.
Leimaaminen toimii nationalismikriitikoiden keskuudessa aivan samalla tavalla kuin äärikansallismielisissä piireissä: kun Trumpia kannattava nationalisti tekee terrori-iskun, vastapuoli yhdistää automaattisesti Trumpin ja kaikki hänen kannattajansa tekoon. Äärikansallismieliset puolestaan syyttävät kaikkia muslimeja ja islamia yksittäisten jihadistien terroriteoista.
Molemmat ovat väärässä, koska suurin osa niin Trumpin kannattajista kuin muslimeistakin ovat maltillisia. Konservatiivin erottaa radikaalista nimenomaan se, että konservatiivi kannattaa demokraattisia instituutioita, poliittisia prosesseja ja rauhanomaista rinnakkaiseloa.
Nykyään näkee valitettavan paljon konservatiivien samastamista radikaaleihin, aivan kuten kaikkien vanhoillisten muslimien samastamista ääri-islamisteihin. Myös laitavasemmisto turvautuu toistuvasti poliittiseen väkivaltaan, mutta sen perusteella vasemmistoa kokonaisuudessaan ei tietenkään voi yleistää radikaaliksi.
Kun vaikkapa nationalismikriitikko leimaa kaikki kansallismieliset ekstremisteiksi, hän syyllistyy samaan virhepäättelyyn kuin kansallismielinen, joka syyttää kollektiivisesti kaikkia muslimeja jihadistisesta terrorista. Samoin ideologisen hengenheimolaisen turvautuessa poliittiseen väkivaltaan selitykset ovat kaikissa ääripäissä samanlaisia ja aatteen osuus teossa pyritään kokonaan kiistämään. Malkaa omassa silmässä on vaikea nähdä.
Ääripäät ovat myös hanakoita rajoittamaan vastapuolen yksilönvapauksia. Vihapuheen kriminalisoiminen, ilmiantoyhteiskunta ja poliittisten toimintaedellytysten kieltäminen eivät kuitenkaan ole ratkaisu ongelmiin, elleivät niiden kannattajat sitten tosissaan halua luopua avoimesta, moniarvoisesta yhteiskunnasta. Minä kannatan pluralistista liberaalidemokratiaa ja mahdollisimman laajoja yksilönvapauksia.
Ilmaisunvapautta koskevan lainsäädännön kiristäminen on kalteva pinta, joka johtaa helposti autoritaariseen valtiomalliin. Suomessa nykyiset lait riittävät mainiosti tai niitä voisi peräti hieman lieventää. Katsaus itänaapuriin toimii tästä terveellisenä muistutuksena: Venäjällä niin sanottuja ekstremismilakeja ja uskonnon häpäisyn kieltävää pykälää käytetään toistuvasti Putinin hallinnon kriitikoiden vaientamiseen. Suomessa uskonrauhaa rikkomalla pääsee eduskuntaan ja joskus jopa puoluejohtajaksi. Media tarjoaa lain rikkojille ilmaiset vaalikampanjat.
Ihmisoikeudet ja yksilönvapaudet ovat länsimaisen yhteiskunnan perusta. Ilmaisun- ja omantunnonvapaus ovat liberaalidemokratiassa aivan keskeisellä sijalla. Valitettavan moni näyttää kuitenkin haluavan aivan toisenlaista yhteiskuntaa, jossa vastaleiri pitää valtiovallan avulla hiljentää kokonaan. Radikalisaatiota ja poliittista väkivaltaa ennaltaehkäisee kuitenkin parhaiten avoin keskusteluilmapiiri, jossa vastapuolta kuunnellaan, pyritään ymmärtämään ja ennen muuta aidosti suvaitaan. Muutos lähtee meistä jokaisesta.
Polarisaationtorjuntatalkoisiin voi ryhtyä helposti vaikka heti. Avaintermi on ihmisyyden kunnioittaminen. Kun kirjoitat sosiaaliseen mediaan, mieti tarkkaan, millaisia sanamuotoja ja käsitteitä käytät niistä ihmisistä, joiden kanssa olet eri mieltä. On hyvä muistaa, että kaikki ääripäät kuvittelevat aina olevansa hyviä ja oikeamielisiä. Siitä seuraa suoraan vastustajan pitäminen pahana ja vääräuskoisena. Mekanismi on yleisinhimillinen.
Yhteisten asioiden hoitaminen ja parempaan maailmaan pyrkiminen eivät voi perustua sinisilmäisiin haavekuviin, utopismiin, hyssyttelyyn ja vastaleirin karkeaan demonisointiin. Sen sijaan tarvitsemme maltillista, sivistynyttä keskustelua ja vankkoja demokraattisia instituutioita.
Meidän pitää tunnistaa ja tunnustaa ideologian osuus kaikenlaisen väkivaltaisen radikalismin taustalla: kissa on nostettava pöydälle. Ongelmien ratkaiseminen onnistuu vain tosiasioiden pohjalta. Tärkeintä on oivaltaa, että muutos parempaan alkaa meistä itsestämme.
Atte Kaleva
