Uusi Suomi Puheenvuoro 5.12.2017
”Suomi on hyvä maa, sitä kannattaa puolustaa!” Me kaikki muistamme hyvin nämä sanat, jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin omaan persoonalliseen tyyliinsä lausumina. Nämä sanat pitävät edelleenkin paikkansa, me suomalaiset olemme nimittäin valtavan etuoikeutettuja. Saamme juhlia rauhantilan vallitessa oman itsenäisen isänmaamme loistavaa menestystarinaa: 100-vuotista kehitystä köyhästä ja syrjäisestä takapajulasta maailman parhaaksi yhteiskunnaksi. Tästä saamme ihan syystäkin olla ylpeitä.
Aina ei ole ollut näin. 78 vuotta sitten itsenäisyyspäivää vietettiin kovin toisenlaisissa tunnelmissa: Neuvostoliitto oli viikkoa aiemmin hyökännyt maahamme ja tulevaisuus näytti epävarmalta. Tuon epävarmuuden kylmä koura kuristi aikalaisia yhtäläisesti niin sota- kuin kotirintamalla. Vain parikymmentä vuotta aiemmin katkeran vapaussodan kokenut kansa oli kuitenkin yhteisen uhkan edessä vakaa päätöksessään: omaa maata puolustetaan ylivoimaistakin vihollista vastaan. Syntyi talvisodan henki.
Vietin koko itsenäisyyspäivää edeltävän viikon puolustusvoimien pääsotaharjoituksessa, jossa sain harjoitella omaa sodanajan tehtävääni yhdessä joukkooni kuuluvien muiden sotilaiden kanssa. Harjoituksen päätteeksi meiltä kysyttiin mielipidettä väitteestä, että Suomea tulisi puolustaa aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulevaisuus näyttäisi epävarmalta. Vastasin ylivoimaisen enemmistön tavoin olevani asiasta ehdottomasti samaa mieltä. Suomi on edelleen hyvä maa ja sitä kannattaa puolustaa.
Maanpuolustustahtomme on edelleen kova, mutta uhkaksi on nousemassa maamme yhteiskunnallinen polarisoituminen. Sosiaalisen median aikakautena meidän jokaisen on valitettavan helppoa kuplautua samanmieliseen yhteisöön tarvitsematta enää kohdata toisin ajattelevia maannaisia ja –miehiä. Olisikin syytä muistaa Suomen marsalkka Mannerheimin jälkipolville opetukseksi kohdistamat sanat: ”Eripuraisuus omissa riveissä iskee tuhoisammin kuin vihollisen miekka.”
Suomalaiset ovat aina olleet hyvin suvaitsevaista ja empaattista kansaa. Vieraisiin suhtaudutaan ystävällisen kiinnostuneesti, hädässä olevia autetaan ja kaikille annetaan reilu mahdollisuus tehdä työtä ja luoda itselleen hyvinvointia. Osoituksena tästä hengestä toimii mainiosti kansainvälisessä mittakaavassakin ainutlaatuinen voimainponnistus, kun karjalaiset evakot, kymmenesosa maan väestöstä, asutettiin maan sisällä uudelleen ilman yhteiskuntarauhan rikkoutumista. Yhtäläisesti toivotettiin aikanaan tervetulleiksi tataarit. Meitä, suurta enemmistöä, onkin aivan turha syyttää rasisteiksi tai muukalaisvihamielisiksi.
On kuitenkin vaarallista heittäytyä naiivin sinisilmäisiksi. Entistä monimuotoisemmaksi muuttuva yhteiskunta on Suomelle tulevaisuuden voimavara, mutta sen varjopuolena joudumme kohtaamaan meille aiemmin vieraita uhkakuvia, joista esimerkkeinä voi mainita jihadistisen ääriajattelun ja islamista motivoituneen terrorismin. Monia suomalaisia huolestuttavat aivan syystäkin avoimen yhteiskuntamme vapauksia väärinkäyttävät tahot, eikä siinä ole mitään väärää. Monet kuitenkin pidättäytyvät osallistumasta julkiseen keskusteluun pelätessään joutuvansa äänekkäiden ääripäiden silmätikuiksi. Moraalisessa ylemmyydessään piehtaroiva ja somekohusta toiseen väärinajattelijoita jahtaava ammattinärkästyjien suvakkiarmeija tekeekin Mannerheimin sanoin maamme keskusteluilmapiirille haittaa aivan siinä missä avoimen rasistinen ja vastenmielinen, Kremlin äänitorvenakin toimiva MV-lehden rajakkiporukka.
Toivoisinkin kovasti kuulevani nykyisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa enemmän kaikuja talvisodan hengestä, niin että voisimme yhdessä nauttia täysin rinnoin kaikesta siitä hyvästä, mitä maailman paras maa, satavuotias isänmaamme, meille suomalaisille tarjoaa. Haastankin teidät nyt, hyvät lukijat, osallistumaan talvisodan hengessä yhteiskunnallisiin polarisaationtorjuntatalkoisiin. Tehkää marsalkka Mannerheimin ohjetta noudattaen päätös keskustella rakentavasti jonkun kanssanne eri mieltä olevan kanssa somessa julkisesti, silläkin uhalla, että joudutte nopeasti leimatuiksi. Älkää lannistuko siitä, vaan tehkää sama juttu uudestaan. Ja uudestaan. Yhdessä toimimalla osoitamme lopulta sen, että keskustelun kumpikaan ääripää ei edusta meitä tolkun enemmistön ihmisiä. Se on paras lahja, jonka 100-vuotiaalle Suomelle voimme antaa.
Atte Kaleva