fbpx

”Liberaalista” Kanadasta mallia maahanmuuttoon

Francis McCarron puuttuu Verkkouutisten blogissaan 29.9. tärkeään aiheeseen, hallitsemattomaan maahanmuuttoon. McCarron siteeraa Ranskan presidentti Emmanuel Macronin puhetta ja menee omien sanojensa mukaan vielä pari askelta pidemmälle. McCarron vaatii EU:n ulkorajoja suljettavaksi ja jopa esittää, että nykyisenkaltainen pakolaisten vyöry Välimeren yli pitää pysäyttää lähtömaihin, tarvittaessa vaikka pakolla.

Olen kirjoittanut aiemminkin humanitaariseen maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista ja mielestäni Macronin ajatus Lähi-itään ja pohjoiseen Afrikkaan perustettavista EU:n turvapaikanhakuleireistä on mainio. Juuri samantyyppistä ratkaisua olen itsekin jo pitkään esittänyt. Näiltä alueilta saapuvien henkilöiden turvapaikkahakemukset olisi kaikkein järkevintä käsitellä keskitetysti lähialueille perustettavilla EU:n yhteisillä leireillä. Näin poistettaisiin markkinat ihmissalakuljettajilta, kun vaarallista matkaa Eurooppaan ei enää olisi mielekästä tehdä. Lisäksi leirit tarjoaisivat jo sinänsä turvalliset olot kotimaastaan väkivaltaa paenneille.

En kuitenkaan kannata McCarronin ajatusta Välimerestä EU:n sisämerenä. On selvää, että ulkorajojen on oltava tiiviit ja maahanmuuttopolitiikan hallittua, mutta McCarronin ehdottamien interventiojoukkojen lähettäminen olisi riskialtista ja kustannustehotonta politiikkaa. Macronin ajatusten lisäksi katse pitäisikin kiinnittää kauemmas: Kanadaan.

Kanadaa pidetään yleisesti maahanmuuttoon liberaalisti ja hyvin avoimesti suhtautuvana maana. Kanada otti viime vuonna vastaan yli 320 000 maahanmuuttajaa ja sen asukkaista ulkomailla syntyneitä on yli 20 prosenttia. Äkkiseltään voisikin kuvitella, että Kanadassa rajat ovat apposellaan auki. Lähemmin tarkasteltuna kuitenkin paljastuu, että Kanadan maahanmuuttopolitiikka on kaikkea muuta kuin lepsua.

Kanadassa maahanmuuttoon suhtaudutaan järki-, ei tunneperäisesti. Valtaosa (2015 jopa yli 65 prosenttia) maahantulijoista valitaan puhtaasti taloudellisin perustein. Tulijat käyvät läpi tarkan seulan, jossa uskonto, ihonväri tai etnisyys eivät merkitse mitään. Sen sijaan arvoidaan maahanpyrkijöiden ikää, koulutustaustaa, työkykyä, kielitaitoa ja muita seikkoja, jotka määrittävät maahantulijan työllistymismahdollisuuksia.

Järkevän politiikan seurauksena Kanadaan muuttaa prosentuaalisesti enemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita kuin mihinkään muuhun maahan, maahanmuuttajat työllistyvät hyvin, myös yrittäjinä, ja lisäksi sosiaalitukia saavien maahanmuuttajien osuus on kantaväestöä pienempi. Ei siis olekaan ihme, että tutkimusten mukaan neljä viidestä kanadalaisista kokee maahanmuuton hyödyttävän Kanadan taloutta. Olisiko tässä meilläkin jotain oppimista?