fbpx

Suurmoskeija on poliittinen hanke

Helsingin suurmoskeijahankkeesta käytävä julkinen keskustelu näyttää valitettavasti kiertävän kehää varsin epäoleellisten seikkojen ympärillä. Uskonnonvapaus tai muukalaisvastaisuus eivät ole hankkeen toteuttamisen kannalta merkittävimpiä seikkoja. Olennaisinta on se, että suurmoskeijahanke on poliittinen.

Suurmoskeijan rahoituksen kaavaillaan tulevan pääosin Persianlahden rikkailta öljyvaltioilta, Bahrainilta ja Saudi-Arabialta. Kokemukset Euroopasta ja koko maailmasta osoittavat selkeästi, ettei rahoituspaketti tule ilmaiseksi. Rahan mukana levitetään väistämättä myös ideologiaa, joka äärikonservatiivisen salafilaisen islamintulkinnan ollessa kyseessä on myös mitä suurimmassa määrin poliittinen kysymys.

Olen luonnollisesti huolissani siitä, että suurmoskeijassa saarnattava suvaitsematon ja fundamentalistinen oppi voi saada useamman suomalaisen muslimin viehättymään salafistisen ideologian äärimmäisestä ja hyvin väkivaltaisesta muodosta, jihadismista. Viranomaisten on vaikea puuttua väkivaltaa ihannoiviin, radikalisoiviin saarnoihin tai suomalaista yhteiskuntamallia vastustavaan puheeseen, tästä Ylen hiljattain esittämä Sharialakia Tanskassa -dokumentti on hyvä esimerkki. Tosin suurmoskeija voisi jossain määrin jopa helpottaa viranomaisten valvontaa kootessaan kaikki salafistiset tahot konkreettisesti saman katon alle.

Kaikkein huolestuttavinta suurmoskeijahankkeessa on kuitenkin se, että toteutuessaan se muuttaisi perusteellisesti suomalaisten muslimiyhteisöjen välistä dynamiikkaa. Suurmoskeijan rakentamisen myötä islamin salafilainen suuntaus saisi ylivoimaisen valta-aseman ja jyräisi vähitellen alleen muut muslimiyhteisöt, niin shiiat kuin ei-salafilaiset sunnitkin. Tällainen kehitys lisäisi yhteisöjen välistä vastakkainasettelua, mikä puolestaan avaisi uusia ovia radikalisoivalle vihapuheelle ja propagandalle.

Tiukan fundamentalistisen salafiopin mukaan esimerkiksi shiiat ovat yksiselitteisesti harhaoppisia, eikä heitä lasketa edes muslimeiksi. Tästä syystä shiiat eivät myöskään yleisesti ottaen ole tervetulleita salafimoskeijoihin. Suomessa ei toistaiseksi ole merkittävässä määrin esiintynyt sunnien ja shiiojen välisiä konflikteja, enkä näe mitään syytä miksi meidän pitäisi niitä maassamme lietsoakaan. Tässä valossa ei olekaan omituista, että suurmoskeijahankkeen valmistelussa on mukana vain pieni osa maamme muslimiyhteisöistä. Hankkeen puuhamiesten ja -naisten vakuuttelut siitä, että suurmoskeija palvelisi yhtäläisesti kaikkia muslimeita, eivät vakuuta minua.

Moskeijoiden rakentamisessa Helsinkiin ei sinänsä ole mitään väärää. Muslimiyhteisöillä on luonnollisesti oikeus rakentaa itselleen moskeijoita, aivan samoin kuin muillakin uskonnollisilla yhteisöillä on oikeus rakentaa omia temppeleitään. On kuitenkin tärkeää tarkastella asiaa kokonaisuutena. Nyt esitetty suurmoskeijahanke lietsoo eripuraa suomalaisten muslimiyhteisöjen välille ja voi pahimmillaan johtaa ääriajattelun leviämiseen, enkä kannata sen toteuttamista.