Eurooppa on jälleen joutunut jihadistisen terrori-iskun kohteeksi. Lontoon järkyttävässä iskussa mitä ilmeisimmin ääri-islamilaisesta ideologiasta innoituksensa saanut mies ajoi ensin autollaan väkijoukkoon ja puukotti sen jälkeen parlamenttia vartioinutta poliisia. Lopulta iskijä sai itse surmansa poliisien luodeista. ISIS kiirehti pian iskujen jälkeen ottamaan ‘kunnian’ itselleen, kuten monesti aiemminkin.
On luonnollista, että tällaisten hirmutekojen tulo osaksi eurooppalaista elämää järkyttää ja pelottaa monia. Olen itsekin kävellyt Westminsterin sillalla, ihaillut Big Beniä ja vieraillut parlamentissa, lukuisten muiden matkailijoiden tapaan. Väistämättä mieleen hiipii ajatus: sehän olisin voinut olla minä. Tai joku läheiseni. Tämä on luonnollinen reaktio, ja itse asiassa juuri se reaktio, johon terroristit iskuillaan pyrkivätkin. Siksi terrori onkin niin tehokasta.
Pelkään pahoin, että Nizzassa, Berliinissä ja nyt Lontoossa tehtyjen iskujen kaltaisia, yksittäisten tekijöiden yleisesti käytössä olevilla välineillä (autot, keittiöveitset, jne.) tehtyjä terroritekoja joudutaan Euroopassa näkemään lähitulevaisuudessa vielä lisää. Syy on yksinkertainen. ISIS kutsui propagandassaan vielä pari vuotta sitten kannattajiaan saapumaan ISIS-kalifaatin alueelle, yleensä Turkin kautta, ja osallistumaan siellä kykyjensä mukaan joko suoraan taisteluihin tai jollakin muulla tavalla auttamaan kalifaattia sen rakentaessa maan päälle islamistista utopiaa. Ideana oli se, että kokonaiset perheet olivat tervetulleita.
Nyt ISIS-kalifaatin hallitsema alue on kuitenkin huomattavasti pienentynyt, eikä maayhteyttä Turkkiin enää ole. Vierastaistelijoiden pääsy itse kalifaatin alueelle on sen takia hyvin hankalaa, melkeinpä mahdotonta. ISIS on kärsinyt huomattavia tappioita sekä Syyrian että erityisesti Irakin alueella, ja on tästäkin syystä joutunut muokkaamaan propagandaansa. Enää mujahideiksi haluavia ei kehotetakaan saapumaan paikan päälle, vaan käymään sotaa omissa maissaan. Eräässä propagandavideossa jopa käskettiin suoraan: “…tappakaa heitä (siis länsimaalaisia vääräuskoisia) veitsin, ajakaa heidän päälleen autoilla…”
Tällaiseen uuteen terrori-iskujen aaltoon vastaaminen vaatii yhtäältä viranomaisten kovia vastatoimia. Tiedustelulainsäädäntö ja ulkomaalaislaki on päivitettävä ajanmukaisiksi, jotta hyvää ja arvokasta työtä tekevät viranomaiset saavat riittävät työkalut tehtäviensä toteuttamiseksi. Toisaalta tarvitaan myös kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti muslimiyhteisöjen itsensä taholta ns. pehmeämpiä keinoja. Radikalisoitumassa olevat muslimiyksilöt aiheuttavat huolta myös yhteisönsä sisällä, eikä kynnys viranomaisille ilmoittamisesta saa olla suuri. Myös muslimiyhteisöjen sisällä on aidosti ja yksiselitteisesti sanouduttava irti ääri-islamismista.
Kuten sanottu, on hyvin luonnollista tuntea järkytystä ja pelkoa tällaista terroria kohdatessaan. Pelolle ei kuitenkaan pidä antaa omassa elämässään valtaa, sillä juuri siihen terroristit pyrkivät. Britanniassa parlamentti ilmoitti pian iskun jälkeen jatkavansa työtään normaalisti. Se on vahva viesti myös terroristeille: ette pysty horjuttamaan avointa ja demokraattista yhteiskuntaamme. Lontoon metrossa välittömästi iskujen jälkeen päivitetyssä ilmoitustaulussa asenne kiteytettiin peribrittiläiseen kuivakan humoristiseen tyyliin: All terrorists are politely reminded that THIS IS LONDON, and whatever you do to us, we will drink tea and jolly well carry on. Thank you.
