Uusi Suomi Puheenvuoro 22.3.2017
Me suomalaiset olemme yleisesti ottaen hyvin tolkullista kansaa. Sisäministeriön 21.3.2017 julkaiseman tutkimuksen mukaan näin on myös maahanmuuttokysymyksissä. Suomalainen maahanmuuttokeskustelu jatkaa kuitenkin ajautumistaan kohti kovaäänisiä, leimakirvestä heiluttelevia ääripäitä. Tutkimuksessa todettiinkin, että juuri leimautumisen pelko on se tekijä, joka estää kansalaisten enemmistöä osallistumasta keskusteluun. Näin ei saisi olla. Maahanmuuttoon täysin kielteisesti, tai toisaalta kritiikittömän myönteisesti, suhtautuu tutkimuksen mukaan väestöstämme kuitenkin vain pieni osa.
Olen jo pitemmän aikaa peräänkuuluttanut maahamme järkevää maahanmuuttopolitiikkaa ja lisää faktapohjaista, analyyttistä ja kiihkotonta kansalaiskeskustelua. Ilokseni huomasin tutkimusta lukiessani, että valtaosa suomalaisista näyttää olevan kanssani samaa mieltä. Tutkimuksen tärkeimmät tulokset ovat nähdäkseni seuraavat:
- Valtaosan tähän tutkimukseen osallistuneista suomalaisista voidaan tulkita olevan niin sanottuja tolkun kansalaisia. He vaikuttavat suhtautuvan turvapaikkakysymykseen avoimesti, mutta asiallisen kriittisesti.
- Ääripäitä turvapaikkakeskustelussa on kaksi – täysin kielteinen ja kritiikittömän myönteinen – mutta nämä ääripäät vaikuttavat tutkimuksen aineistoon nojaten edustavan hyvin pientä osaa kansasta.
- Enemmistö kokee turvapaikanhakijoiden laajamittaisen maahantulon jossakin muodossa uhkana sisäiselle turvallisuudelle. Tällaisiksi uhkiksi koetaan niin rikollisuuden lisääntyminen kuin myös yhteiskunnan polarisoituminen. Enemmistö kokee turvapaikanhakijoiden laaja-alaisen maahantulon lisäävän myös terrorismin uhkaa.
- Suomalaiset ovat yleisesti ottaen valmiita auttamaan niitä, jotka apua kipeimmin tarvitsevat. Tärkeäksi nähdään kriisien ehkäisy lähtömaissa, sillä mikäli lähtömaiden tilannetta voitaisiin parantaa, tarve hakea turvapaikkaa vähenee. Se tarkoittaisi vähemmän vaarallisia turvapaikkamatkoja läpi Euroopan, vähemmän turvapaikanhakijoita Suomen rajoilla ja sitä kautta vähemmän tarvetta käyttää resursseja maan sisällä tilanteen hoitamiseen.
- Enemmistö suhtautuu hyvin kriittisesti niin sanottuihin paperittomiin, eli kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneisiin, laittomasti maassa oleskeleviin henkilöihin. Heidät koetaan turvallisuusuhkana ja erittäin selkeä enemmistö kansalaiskyselyn vastaajista näkee, että viranomaisten tulee poistaa maasta ne, jotka eivät vapaaehtoisesti poistu. Niinikään suhtaudutaan hyvin kriittisesti siihen, että kirkot, aatteelliset järjestöt tai yksittäiset henkilöt saisivat suojella laittomasti maassa oleskelevia henkilöitä.
Keskustelussa jompaan kumpaan ääripäähän kuuluvan tunnistaa helposti siitä, että hän leimaa kaikki vähänkään kanssaan eri mieltä olevat tahot toisen ääripään demonisiksi edustajiksi. Olen itsekin tullut leimatuksi sekä rasistiksi että suvakiksi, joskus jopa samaan kannanottoon liittyen eri foorumeilla. Ymmärrän hyvin maahanmuuttokriittisten tahojen huolet maamme sisäisistä turvallisuusuhkista, jopa terrorismista. Se ei kuitenkaan tee minusta rasistia. Ymmärrän hyvin myös maahanmuuttomyönteisten tahojen halun auttaa hädänalaisia, eikä se puolestaan tee minusta (tai kenestäkään) suvakkia.
Maahanmuuttoon liittyy meillä Suomessakin ongelmia, se on tärkeää avoimesti tunnustaa. Näihin ongelmiin voidaan vaikuttaa parhaiten järkevällä ja kontrolloidulla maahanmuuttopolitiikalla, maahanmuuttajien tehokkaalla ja molemminpuolista sitoutumista edellyttävällä kotouttamisella sekä huolehtimalla siitä, ettei maahamme muodostu syrjintää tai vihapuhetta ihannoivaa ilmapiiriä. Leimakirveen heiluttelulla ei ongelmia ratkota.
Atte Kaleva
