Maamme toimittajakuntaan on viime aikoina näyttänyt pesiytyneen valitettava ja suorastaan omituinen mielihalu turhien kohujen luomiseen, viimeisimpänä esimerkkinä mediassa parhaillaan vellova keskustelu kaksoiskansalaisten pääsystä puolustusvoimien ja valtionhallinnon tehtäviin, josta suojelupoliisi varoitti jo viime syksynä. Kohu on siis paitsi myöhässä, myös täysin perusteeton: nyt pitäisi keskittyä siihen, mikä on turvallisuudelle tärkeintä.
Venäjän tärkeimpiin vaikutusyrityksiin on ehdottomasti puututtava, tasa-arvokysymykset ovat tähän nähden toissijainen ongelma. Toimittajien soisikin käyvän ahkerammin maanpuolustuskursseilla, jotta metsä erotettaisiin puilta. Viranomaisten huoliin pitää suhtautua hyvin vakavasti, sillä maamme turvallisuus ei ole leikin asia.
Puolustusvoimissa tiedetään kyllä hyvin, keitä avaintehtäviin valitaan. Venäjän vaatiessa kansalaistensa toimivan yhteistyössä maan turvallisuusviranomaisten kanssa, ovat puolustusvoimien toimet kaksoiskansalaisuuskysymyksessä perusteltuja. Venäjä ei pelaa laillisuusperiaatteen ja ihmisoikeuksien pelisäännöillä, vaan vahvimman oikeudella.
Suomessa ei pidä sinisilmäisesti ajatella, että mahdolliset turvallisuusongelmat olisivat venäläisestä lakikirjasta luettavissa, tai että niitä voitaisiin torjua pelkillä suomalaisilla pykälillä. Eikä varsinkaan, että ne rajoittuisivat vain kaksoiskansalaisiin. Venäjällä turvallisuusviranomaisten kanssa yhteistyötä tekevä kansalainen voi nimittäin luopua passistaan hyvillä mielin, varsinaisista agenteista puhumattakaan. He ovat maan johdon suojeluksessa, ja Venäjällä viranomaiset keksivät kyllä tavat kiertää maan lakia.
Suomenvenäläisistä suurimmalla osalla ei luonnollisesti ole mitään tekemistä vakoilun kanssa, mutta hekään eivät ole suojassa mahdolliselta kiristykseltä esimerkiksi sukulaistensa kautta. Suomalaista luottotietomerkintää vastaava venäläinen niin sanottu velallismerkintä estää venäläiseltä matkustamisen. Jos Venäjän ulkopuolella asuva lähisukulainen saa samaan aikaan maahantulokiellon, voi yhteydenpito olla hyvinkin vaikeaa.
Venäjän tiedustelu- ja turvallisuusorganisaatioilla on halutessaan lukemattomia eri tapoja kiristää ja vaikuttaa. Historiallisia esimerkkejä jo tapahtuneista tiedustelu- ja vaikutusoperaatioista on loputtomasti. Asuntoja voidaan takavarikoida tai pakkolunastaa alihintaan, yrityksiä kaapata tai ajaa viranomaiskiusanteolla pois markkinoilta. Mahdollisuudet vaikuttamiseen ja kiristämiseen ovat erittäin suuret.
Jokainen Venäjän tilannetta seurannut ymmärtää, ettei turvallisuusviranomaisilla siellä ole toimintaansa haittaamassa mitään eettisiä, eikä käytännössä edes laillisiakaan rajoitteita. Toimittajien pitäisikin ymmärtää, että koko keskustelussa kaksoiskansalaiset ovat vain pieni osa. Olen tätä peräänkuuluttanut aiemminkin, mutta viimeistään nyt on selvää, että meillä Suomessa tarvitaan merkittävää panostusta sekä sotilas- että siviilitiedusteluun, jotta esiin tuleviin asioihin voidaan tehokkaasti reagoida.
