Vapaaehtoinen maanpuolustus on elintärkeä osa kokonaismaanpuolustusta

Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) on viimeisten kahden vuosikymmenen aikana kehittynyt merkittäväksi vapaaehtoisen koulutuksen tuottajaksi. Vapaaehtoinen aseellinen koulutus tuli mahdolliseksi Suomen hallituksen päätettyä 1990 Pariisin rauhansopimuksen rajoitteiden menettäneen merkityksensä. Vuonna 1993 perustettu MPK on kasvanut ja kehittynyt pitkäjänteisen työn tuloksena nykyiseen muotoonsa. Vuonna 2007 hyväksytty ja vuonna 2008 voimaan astunut laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta muutti MPK:n aseman rekisteröidystä yhdistyksestä julkisoikeudelliseksi yhdistykseksi. Toiminnan ja hallinnon puitteet oli vihdoinkin määritetty myös laissa.

MPK järjestää vuosittain noin 1700 kurssia eri puolilla Suomea jakautuen sotilaalliseen koulutukseen sekä kaikille avoimeen varautumis- ja turvallisuuskoulutukseen. Koulutusvuorokausia kertyy yhteensä noin 80 000. Puolustusvoimat tilaa noin 250 koulutustapahtumaa vuositasolla. On hienoa, että Suomeen on luotu toimiva vapaaehtoista sotilaallista koulutusta antava yhteisö.

Vuonna 2012 käynnistetyn puolustusvoimauudistuksen yhteydessä MPK:n rooli noteerattiin yhtenä koulutusta antavana tahona ja tahtotilana on ollut tilatun koulutuksen määrän kasvattaminen. Koulutusmäärän kasvaessa myös turhan tekemisen määrä helposti kasvaa, mikä ei palvele tehokkuutta ja optimaalista tulosta. MPK onkin nyt antamansa koulutuksen laadun varmistamiseksi ja toimintansa kehittämiseksi ottamassa käyttöön laatujärjestelmää, mikä on luonnollinen osa hyvää ja laadukasta tekemistä.

Puolustusvoimien tuki reserviläistoiminnalle on nykyään entistä tiukemmin kanavoitu MPK:n kautta, mikä varmasti on puolustusvoimien kannalta helpottanut toimintaa. Kentältä on kuitenkin kuulunut myös soraääniä, sillä kehitys on samalla johtanut byrokratian lisääntymiseen, toivottavasti vain tahattomasti.

Kouluttajien valmiuksia kehitettäessä on kiinnitettävä huomiota joustavaan tapaan toimia. MPK voi itse valita sen, tehdäänkö kouluttajakoulutuksesta pakollinen paha pätevyyden osoittamiseksi vai kokevatko reserviläiset sen mahdollisuutena saada koulutusta ja palautetta.  Vaarana on, että uudet kouluttajakandidaatit törmäävät tarpeettoman raskaaseen ja monivuotiseen, kouluttajien pätevyyden varmistamiseksi luotuun koulutusprosessiin, vaikka siviilipuolelta koulutuskokemusta löytyisi paljonkin. Tärkeintä on aina toiminta ja lopputulos, ei prosessi sinänsä, ja yhteistoiminnan joustavuus on elintärkeää.

Vapaaehtoisessa toiminnassa kilpaillaan ihmisten vapaa-ajasta ja turha byrokratia on karsittava. Kyse on yksinkertaisimmillaan siitä, miten helposti ja joustavasti paikallisten reserviläiskerhojen järjestämille kursseille saadaan puolustusvoimien kalustotukea tai esimerkiksi aseita ammunnan järjestämiseen. Tai siitä, miten uusi kouluttajakandidaatti kohdataan: toiminta vai prosessit edellä.

MPK:n toimielimiä ovat yhdistyksen kokous ja hallitus. Hallitus koostuu valtioneuvoston määräämistä ja lisäksi yhdistyksen kokouksen valitsemista jäsenistä. Tälläkin hetkellä enemmistö hallituksen jäsenistä on jäsenjärjestöjen edustajia ja puheenjohtajana toimii Juha Korkeaoja. Lisäksi laissa vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta on määritelty roolit puolustusministeriölle ja puolustusvoimille sekä määrätty vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnasta, jossa huomioidaan eduskunnassa vallitsevat parlamentaariset voimasuhteet. Neuvottelukunta toimii puolustusministeriön apuna ja ohjaa ja yhteensovittaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestämistä Suomessa.

Hallintorakenne on kokonaisuudessaan monimutkainen, mikä on johtanut siihen, että valtaosa päätöksistä on syntynyt puolustusministeriön ja puolustusvoimien ohjauksen mukaan. Toimintaa ohjaavat siis sellaiset organisaatiot, joille luontevimmat toimintatavat ovat käskyttäminen ja normittaminen.  Lisäksi yhdistyksen palkattuun henkilöstöön, erityisesti johtotehtäviin, valikoituu käskytyskulttuurin sisäistäneitä entisiä sotilaita. Heille voi olla vaikeaa sopeutua toimimaan organisaatiossa, jonka voima on vapaaehtoisissa, heidän sitoutumisessaan, motivaatiossaan ja toimeliaisuudessaan.

Hajanainen reserviläisjärjestökenttä ja valtioneuvoston asettamat edustajat eivät ole riittävässä määrin kyenneet tuomaan esille vapaaehtoistoiminnan edellyttämiä toiminnan erityispiirteitä. Reserviläisjärjestöjen ja valtioneuvoston asettamien edustajien velvollisuutena on ottaa aktiivinen rooli suunnannäyttäjinä. MPK:n seuraavaa strategiaa tehtäessä määritetään, millainen vapaaehtoisen maanpuolustuksen kenttä meillä on muutaman vuoden kuluttua. Olemmeko uuvuttaneet aktiiviset toimijat joutavanpäiväisellä byrokratialla vai olemmeko saaneet kanavoitua energian itse toimintaan, jota tehokaasti toimivat prosessit tukevat?

Historiallisesta kontekstista katsottuna asia saa vielä enemmän vivahteita. MPK muodostui aikanaan alueellisista yhdistyksistä, jotka kuuluivat katto-organisaatioon. MPK:n alkuperäinen tarkoitus oli toimia jäsenjärjestöjensä sotilaallisen koulutuksen ja siviilivarautumisen koulutusorganisaationa ja tulkkina puolustusvoimien suuntaan. Tarkoituksena oli järjestää kursseja ja tapahtumia jäsenjärjestöjen toimeksiannosta ja koordinoida tukitarpeita. Ajan myötä jäsenjärjestöjen äänen painoarvo on vähentynyt ja painopiste on siirtynyt kohti puolustusvoimien tilaamaa koulutusta. Tämä on hyvä, sillä maanpuolustuksestahan tässä on kysymys.

Samalla pitää kuitenkin miettiä, pitääkö kaiken MPK:n tarjoaman sotilaallisen koulutuksen olla puolustusvoimien tilaamaa ja siten koordinoimaa? Ja mikä MPK:n rooli tulevaisuudessa on muun kuin sotilaallisen koulutuksen osalta? MPK:n ei rauhan aikana ole tarkoituksenmukaista olla pääesikunnan käskyvallan alainen järjestö. Aktiiviarmeijan henkilöstöhallinnon menetelmät eivät sovellu vapaaehtoisuuteen perustuvan organisaation johtamiseen. MPK:n on myös tärkeää mahdollistaa aktiivisten reserviläisten hankkimien taitojen nousujohteinen hyödyntäminen. Päteviä ja aatteellisia evp-upseereitakin toki tarvitaan, mutta vapaaehtoispuolella ei ura puolustushallinnossa saa olla edellytys johtaviin tehtäviin pääsemiselle.

MPK:n tarkoituksena on koordinoida vapaaehtoisen kentän yhteistoimintaa puolustusvoimien kanssa ja kanavoida vahvaa maanpuolustustahtoa koulutukseen, joka on puolustuskyvyn ylläpitämisen kannalta merkittävää. Tarkoitustaan MPK toteuttaa parhaiten paikallisesti ideoituna ja järjestettynä, ei missään tapauksessa keskusjohtoisesti komennettuna.

Kun on kyse vapaaehtoisesta toiminnasta, jonka tavoitteena on Suomen puolustuskyvyn ylläpitäminen osana kokonaismaanpuolustusta, on mukaan toimintaan saatava parhaat kyvyt. Tämä tarkoittaa vapaaehtoisen organisaation johtamista siten, että joukko on innostunut ja motivoitunut. Jos tekemisestä liian suuri osa kuluu papereiden pyörittämiseen ja koulutukseen välttämättömän materiaalituen organisoimiseen, ei tilanne ole mielekäs kenellekään. Mikäli yhteistoiminnassa on haasteita, tulee ne ratkoa yhdessä, siten kuin lain määrittelemä hallintomalli sen mahdollistaa. Vapaaehtoinen toiminta on vapaaehtoista ja sitä pitää johtaa sen mukaisesti.  Toiminnan tulee olla hauskaa ja joustavaa. Sodan aikana tilanne on selkeä, maassa toimii kenttäarmeija ja käsky on käsky. Mutta siihen asti kunnioittakaamme vapaaehtoisen toiminnan luonnetta. Kaikki vapaaehtoiset ovat tässä toiminnassa mukana vahvojen isänmaallisten arvojen ajamina, halukkaina antamaan oman panoksensa puolustuskyvyn kehittämiseen.

Tämä kirjoitukseni julkaistiin Helsingin Reservin Sanomissa 20.3.2015.

 

Atte Kaleva

www.attekaleva.fi