Pohjanoteeraus Kallion kirkossa

Kallion kirkossa koeteltiin eilen ei sananvapauden, vaan hyvän maun rajoja. Performanssi, jonka Vasemmiston listoilla eduskuntavaaleissa ehdolla oleva ns. radikaalipappi Kai Sadinmaaeilen esitti, oli varmaankin puhtaasti julkisuuskampanja, enkä siksi haluaisi nostaa asiaa esiin. Mutta näin räikeistä julkisista ylilyönneistä ei pidä vaieta. Olen sotilasurallani ja nyttemmin vaalikampanjani aikana osallistunut kaikenlaisiin, välillä hyvinkin värikkäisiin keskustelutilaisuuksiin, mutta keskiviikkoillalle suunniteltu Uskonto, politiikka ja jumalanpilkka -keskustelu osoittautui kyllä pohjanoteeraukseksi, useastakin syystä. Professori Jaakko Hämeen-Anttila oli jo aiemmin ilmoittanut estyneensä saapumasta, enkä enää lainkaan ihmettele miksi.

Olin kutsuttuna yhdessä Hämeen-Anttilan ja kunnallispoliitikko, radiopersoona Abdirahim “Husu” Husseinin kanssa keskustelemaan otsikolla ‘Uskonto, politiikka ja jumalanpilkka’ Kallion kauniiseen graniittikirkkoon. Oletin, että nyt päästään kolmessa tunnissa käsittelemään tärkeitä ja erittäin vakavia aiheita, vieläpä pohtimaan sitä, miten näistä vaikeista asioista pitäisi Suomessa ylipäätään keskustella.

Jo tapahtumakutsun perusteella (Kuva 1) olisi voinut aavistaa, että tilaisuus olisi kannattanut jättää väliin. 

Vaikka olen Hämeen-Anttilan ja Husseinin kanssa monista asioista eri mieltä, arvostan heidän kykyään käydä sivistynyttä keskustelua. Vastakkaisia mielipiteitä kuunnellaan, toisten päälle ei puhuta ja ennen kaikkea keskustelutilaisuutta ei käytetä oman julkisuusspektaakkelin manifestoimiseen.

Saapuessani Kallion kirkon sivuholviin minut otti vastaan pirteän iloinen ja selkeästi alkoholilta tuoksahtava Sadinmaa hänestä dokumenttielokuvaa tekevän kuvausryhmän ympäröimänä. Allekirjoitettavakseni annettiin paperi, jossa suostun siihen, että minusta kuvattua ja nauhoitettua materiaalia voitaisiin myöhemmin käyttää elokuvassa. Tämä on elokuvia tehdessä verraten yleistä, joten suostuin. Tällä välin paikalle saapunut Husu Hussein suhtautui koko hankkeeseen huomattavasti skeptisemmin ja ilmoitti allekirjoittavansa suostumuksen vasta nähtyään valmiin materiaalin.

Sadinmaa kutsui meidät ja paikalle kerääntyneet parikymmentä kuulijaa kirkkosalin puolelle avaustaan varten. Aluksi hän ilmoitti Suomen kirkoissa yleisesti esillä pidetyn C.G.E. Mannerheimin päiväkäskyn nro 60 (Suomen äideille!) edustavan aikaa, jolloin Suomi yhdessä Natsi-Saksan kanssa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Sadinmaa halusi nyt julkaista uuden, itse kirjoittamansa päiväkäskyn. Tässä manifestissaan hän monisanaisesti kiitti Suomen äitejä heidän luovuttaessaan poikansa kapitalismin uhreiksi ja ilmoitti myöntäneensä heille siitä hyvästä vapaudenristin. Totesin kuuluvaan ääneen: ”Uskomatonta roskaa!”

En ole varma kannattiko Sadinmaa tosissaan ns. päiväkäskyään vai halusiko hän provosoida keskustelua. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä.

Kannatan Sadinmaan vapautta sanoa mitä hän haluaa, vaikka hän loukkaisi niitä asioita, jotka ovat monille suomalaisille erittäin tärkeitä. Sananvapaus on yhteiskuntamme tärkeimpiä arvoja. Samalla kuitenkin keskustelijoilla on oikeus olla osallistumatta tällaiseen näytelmään. Jos joku tekee itsestään tyhmyyksissään pellen, on muilla täysi oikeus sanoa pelleilylle “ei”.

Sadinmaan alkaessa kiinnittää ’päiväkäskyään’ Mannerheimin päiväkäskyn päälle poistuin kirkkosalista yhdessä Husun kanssa. Emme halunneet jäädä seuraamaan, ja vielä vähemmän osallistumaan, moiseen ilveilyyn. Pahoittelin osaltani sivusaliin palanneelle kuulijakunnalle heidän joutumistaan tällaisen narsistis-egoistisen farssin todistajiksi. Pyysin allekirjoittamani sopimuksen takaisin ja poistuin.

Kirkon tilojen käyttö oman kampanjansa ajamiseen on toki valitettavaa, mutta vielä ikävämpää on Sadinmaan tapa valjastaa vakavalla mielellä paikalle saapuneet keskustelijat ja yleisö oman egonsa pönkittämiseen. Toivottavasti Kallion seurakunta noudattaa tarkkaa harkintaa myöntäessään jatkossa lupia vakavasti otettavien ja kiihkottomien paneelikeskustelujen, tai niiden irvikuvien, järjestämiseen kauniissa tiloissaan.

Sananvapaus, joka siis koskee täysimääräisesti myös Sadinmaata, on vapaan yhteiskunnan kulmakivi. Siitä ei pidä tinkiä piiruakaan. Mutta pyrittäessä rakentamaan kestävää taloa tuolle kulmakivelle, on eilisen näytelmän kaltaiset pelleilyt syytä jättää omaan arvoonsa.

Atte Kaleva

www.attekaleva.fi