Piilohyväksyykö muslimiyhteisön johtaja terrori-iskut

Ylilyöntejä islam-keskustelussa, osa 1

Pariisin terrorihyökkäyksissä oli kyse äärimmäisen vakavasta asiasta: surullisen onnistuneesta yrityksestä panna täytäntöön oman käden oikeudella langetettu islamistisen lain mukainen tuomio jumalanpilkasta.

Iskujen tekijät käyttivät vanhaa asetta, terroria, yrityksessään pakottaa pelolla ympäröivä maallistunut yhteiskunta ihannoimaansa islamistiseen muottiin ja samalla sysätä länsimaistunut muslimiyhteisö fundamentalistisen islamin helmoihin. Tähän emme saa sekulaarissa yhteiskunnassamme alistua: meillä hierarkiassa korkeimmalla on maallinen laki. Yhteiskuntamme perusta, laillisuusperiaate, muuttuu hyvin ongelmalliseksi, jos joku ensin ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja joku toinen sitten esittää ikään kuin lieventävänä asianhaarana sen, että kunhan loukkaantuminen on riittävän syvä ja relevantti, on seuraus ymmärrettävä ja jopa jossain määrin hyväksyttävä.

Ymmärrän kyllä muslimien pahastumista lehtien pilakuvista, koska islamilaisessa perinteessä profeetoista ei yleensäkään piirretä kuvia, saati tehdä heistä pilkkaa tai esitetä jopa terroristeina. Pilapiirtäjillä on kuitenkin täysi oikeus käsitellä piirroksissaan niin islamia kuin muitakin uskontoja, vaikka tämänkaltaiset pilapiirrokset loukkaisivat muslimeita enemmän kuin muita.

Olen aiemmin puhunut muslimiyhteisössä ajoittain ilmenevästä terrorististen tekojen piilohyväksynnästä, johon valitettavasti Helsingin muslimiyhdyskunnan johtaja Hamza Peltolakin näyttää Iltalehden artikkelissa syyllistyvän. Siis että iskut kyllä tuomitaan, mutta samalla ikään kuin lieventävinä asianhaaroina toistellaan vihan ja siitä seuraavan väkivallan oikeutuksen syitä, esimerkiksi profeetta Muhammadin joutumista pilkan kohteeksi, tyyliin: ”Tuomitsen kyllä väkivallan, mutta…” Terroritekojen tuomitseminen ei tarvitse peräänsä muttia. Eikä kyseenalaisia salaliittoteorioita, joilla yritetään kieltää se kestämättömän kiusallinen seikka, että omaan uskontoon ja kulttuuripiiriin kuuluvat voivat tehdä jotain niin silmittömän pahaa.

Haluan kertoa Hamza Peltolalle ja kaikille muillekin salaliittoteorioista viehättyneille tämän: syyskuun 11. päivän WTC-iskujen tekijät kokivat itsensä ensisijaisesti hurskaiksi muslimeiksi. Niin oli laita myös iskussa Charlie Hebdoon. Henkilökohtainen, vahva islaminusko on se yksittäinen asia, joka motivoi jihadisteja elämässään kaikkein eniten. Tämänkaltaisia terrori-iskuja on siksi syytä tarkastella selkeästi uskonnollisessa, islamilaisessa kontekstissa, vaikka valtaosa maailman muslimeista ei olekaan näin radikalisoitunutta. Tämä ongelma vaivaa kuitenkin kiistatta islamilaista yhteisöä eikä islamin osuutta pidä vähätellä tai häivyttää. Radikalisoitumisongelmasta pitäisi ennemmin keskustella kiihkottomasti ja rakentavasti, erityisesti muslimien kanssa ja muslimiyhteisön sisällä.

Vakavan asian vähätteleminen ja kyseenalaisilla salaliittoteorioilla flirttaileminen on juuri sen kaltaista piilohyväksyntää, joka vahingoittaa eniten maltillisten muslimien ja viime kädessä koko Suomen muslimiyhteisön mainetta. Pilapiirroksia saa Suomessa ja Ranskassa edelleen tehdä, myös islamista ja profeetta Muhammadista. Sen ei koskaan saa mieltää olevan tulella leikkimistä.

Teksti on osa kolmiosaista sarjaa ‘Ylilyöntejä islam-keskustelussa’. Julkaisen myöhemmin tällä viikolla Uudessa Suomessa toisen osan, joka käsittelee muslimiyhteisön perusteetonta mustamaalaamista.

Atte Kaleva
www.attekaleva.fi