Passitko pois suomalaisilta ISIS-taistelijoilta

Totesin Ilta-Sanomien haastattelussa, että radikaali islam ja jihadistinen terrorismi ovat viimeistään nyt osa Suomea. Viittasin terrorismitutkinnan lisäksi myös kahteen käynnissä olevaan oikeudenkäyntiin terroristisesta toiminnasta ja terrorismin rahoittamisesta. Pelkona on luonnollisesti se, että ISIS:in terroristit palaavat Suomeen, pyrkivät täällä rekrytoimaan uusia terroristeja tai jopa tekemään Suomessa terrori-iskuja. Suomen kannalta on tärkeää löytää keinot tämän estämiseksi.

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa pohti ansiokkaassa blogissaan keinoja puuttua tilanteeseen. Hän ehdotti keskusteltavaksi Kanadassa toteutettua mallia. Siinä passit voidaan takavarikoida henkilöiltä, joiden epäillään liittyneen tai pyrkivän liittymään ISIS-taistelijoiden joukkoon. Sarvamaan mukaan Suomen passilain mukaan samankaltaisesti voitaisiin toimia Suomessa: passi voitaisiin perua, jos henkilön voidaan "todennäköisin syin epäillä syyllistyneen rikokseen, josta saattaa seurata vähintään vuoden vankeusrangaistus tai joka on epäiltynä etsintäkuulutettu taikka syytteessä tällaisesta rikoksesta."

Ongelmat

Sarvamaan mukaan passien peruminen olisi vaikeaa vähintään kolmesta syystä:

“1) Päätös passien perumisesta tapahtuu ilman oikeudenkäyntiä ja tuomiota. Päätökseen vaikuttavat seikat jäävät salaisiksi ja prosessi on kaikkea muuta kuin läpinäkyvä. Tapauksessa siis sama taho esittää syytöksen, tutkii ja tekee lopullisen päätöksen.

2) Kohdasta yksi seuraa se, että salaisesta päätöksestä vastaavaa tahoa, Suomen tapauksessa todennäköisesti Supoa, tulisi jotenkin pystyä myös valvomaan.

3) Passin perumisten kohdistaminen ISIS-taistelijoihin on voimakeino, joka herättää kansainvälisiä otsikoita. Jos Suomi on ensimmäisten joukossa asiaa ajamassa, se nostaa turhaan maamme houkuttelevuutta terrorin kohteeksi.”

Kohta 1 on ongelmallisin. Oikeusvaltiossa oikeudenkäytön on oltava julkista, elleivät erittäin painavat syyt edellytä osittaista salaamista. Paitsi kansalaisten oikeusturvan kannalta, tämä on tärkeää myös sen kannalta, että julkisuudessa tiedettäisiin millaisesta ongelmasta on kyse. Tässä tarvitsemme tarkkaa pohdintaa, riskien arviointia ja tasapainon hakemista. Tarvitsemme Sarvamaan kuuluttamaa julkista keskustelua aiheesta. Missä menee turvallisuuden ja perusoikeuksien raja?

Kohta 2 on ratkaistavissa. Olen ehdottanut jo aiemmin sotilas- ja siviilitiedustelun sekä koti- ja ulkomaantiedustelun yhdistämistä erilliseksi tiedustelupalveluksi yleiseen länsimaiseen (mm. norjalaiseen ja tanskalaiseen) tapaan. Ruotsissa maan tiedusteluviranomaista valvoo erillinen tuomioistuin, jonka päätökset ovat salassa pidettäviä. Näin salaisia tietoja ei tarvitse käsitellä julkisuudessa ja luottamuksellisuus ulkomaisten tiedustelupalvelujen ja yhteistyökumppanien suuntaan säilyy hyvänä. Valvonnan osalta ns. Ruotsin malli toimisi erittäin hyvin Suomessakin. Nykyolomme vaativat tehokkaan ja valvotun tiedustelun.

Kohta 3 on ratkaistavissa Sarvamaan esityksen pohjalta. Mikäli Suomi toimii EU:ssa yhteisessä rintamassa, emme tee itsestämme terrorismin kohdetta. Terrorismiasiat ovatkin juuri niitä asioita, joissa Euroopan pitäisi toimia yhdessä. Yhteistyötä demokraattisten oikeusvaltioiden, mm. Kanadan, Yhdysvaltojen ja Australian kanssa on myös syvennettävä. Sarvamaa mainitsi esimerkkeinä yhteistyön muodoista ulkomaiden tarkemman valvonnan, matkustajarekisterin käytön ja nykyistä kattavamman kansainvälisen tietojen vaihdon. Nämäkin voitaisiin tehokkaimmin toteuttaa kattavan tiedustelupalvelun puitteissa.

 

Ratkaisut
 

Kokonaiskuvassa terrorismin torjunnan tärkeimpiä asioita ovat ennalta ehkäiseminen ja yhteiskunnan läpäisevä maalaisjärki. Luonnollisesti myös maahanmuuttopolitiikan onnistuminen on tärkeää.

1. Jo ennestään terroristitaustaiset maahanmuuttajat pitää pystyä seulomaan pois.

2. Terrorismivärväykseen on puututtava aiempaa tehokkaammin uudistamalla ja keskittämällä tiedustelupalvelumme.  

3. Suomessa pitää tarkkaan arvioida kuinka suuri joukko maahanmuuttajia maahamme pystyy tietyssä ajassa sopeutumaan. Päätökset määristä pitää tehdä tämän pohjalta: varovaisuus on valttia.  

4. Maahanmuuttajayhteisöjen ja uskonnollisten johtajien pitää aiempaa voimakkaammin irtisanoutua terrorismista ja tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa yhteisen ongelman hillitsemiseksi. Tämä parantaisi myös tiettyjen maahanmuuttajaryhmien mainetta Suomessa.

5. Valtion perustehtäviä ei saa laiminlyödä. Oikeuslaitos, poliisi tai maanpuolustus eivät saa olla ensimmäisiä säästökohteita. Kansalaisten turvallisuuden takaaminen on valtion tärkein tehtävä. Tästä ei saa tinkiä. Kansalaisen on tunnettava olonsa aina turvalliseksi joka puolella Suomea.

6. Henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista, siis myös siis terrorismista, pitäisi antaa aiempaa kovempia rangaistuksia. Ne ovat suurempi uhka kansalaisten ja yhteiskunnan turvallisuudelle kuin vaikkapa taloudellisiin asioihin kohdistuvat rikokset.

7. Jäsenyys NATOssa parantaisi tiedusteluyhteistyötä länsimaihin ja kasvattaisi siten kykyämme kitkeä terrorismia. Kyseessä on länsimaiden yhteinen ongelma, johon löydetään yhteiset ratkaisut samat arvot jakavien maiden kesken.

8. Ongelmista on puhuttava avoimesti mutta polarisoimatta. Hyssyttelemällä pistetään pää pensaaseen, maahanmuuttajaryhmien demonisoimisella ja valheellisten uhkakuvien luomisella mennään puolestaan ryminällä metsään.

Haluan olla mukana luomassa keskustelufoorumia, johon osallistuisi myös muslimiyhteisöjen johtajia ja mielipidevaikuttajia. Suomen muslimien tulisi voida avoimesti keskustella heidän keskuudessaan esiintyvästä ongelmasta, jihadismista ja siihen liittyvistä taistelijoista. Meidän kantaväestön osa on tällöin olla tuomitsematta ja leimaamatta tätä muslimien sisäistä yhteisöä koskevaa julkista keskustelua. Osallistun mielelläni tällaiseen keskusteluun, olettaen, että puhutaan kiihkottomasti ja rakentavasti, eivätkä äänessä ole vain ääripäät. Tärkeää on myös luoda uskottavia ulospääsystrategioita ja deradikalisointiohjelmia, sekä kohdistaa toimenpiteitä tärkeimpien radikalisoivien tekijöiden poistamiseen yhteiskunnasta. Lyhytnäköinen oireisiin puuttuminen ei voi korvata syihin puuttumista.

Atte Kaleva

www.attekaleva.fi