Onko Suomen talous sittenkin suurin turvallisuusuhkamme

Krimin miehityksen jälkeen laman koettelemassa Suomessa on noussut keskusteluun riippuvuutemme Venäjän taloudesta. Sanktiot vaikuttivat Euroopassa voimakkaasti Suomen talouteen, koska Venäjä on meille kolmanneksi tärkein vientimaa. Muutenkin Suomen vientivetoinen talous on altis kansainvälisille suhdanteille. Jokainen eurooppalainen taantuma vie meidät herkästi lamaan; tämän huomasimme 2007-2009  finanssikriisin aikana. Siksi kilpailukykymme tulee olla erityisen hyvässä kunnossa.

Tässä kirjoituksessa käsittelen talouskysymyksiä turvallisuuden näkökulmasta. Sivuan taloutta kirjoittamalla myöhemmin vielä erikseen energiakysymyksistä sekä pohtimalla tarkemmin niitä ratkaisumalleja, joilla Suomen talous saadaan kasvuun.

Suomen Pankin arvion mukaan Venäjän viennin pieneneminen neljänneksellä ja ruplan samanaikainen heikkeneminen viidenneksen merkitsisi prosentin heikompaa taloutta ja 50 000 työpaikkaa parissa vuodessa. Erittäin ikäviä lukuja, jotka koskettavat jokaista suomalaista.

Neuvostoliiton heikentyessä ja hajotessa 80-luvulla riski toteutui: idänkauppa tyrehtyi, uusia markkinoita ei löytynyt tarpeeksi nopeasti lännestä, ja päädyimme lamaan. Lamalla toki oli muitakin syitä, mutta idänkaupan heikkeneminen syvensi kriisiä. Vakavimmat vaikutukset lamassa näkyivät niillä aloilla, joiden vienti suuntautui Venäjälle. Emme osanneet varautua talouden shokkiin, ja maksoimme siitä kalliin hinnan. Jopa miljoonia suomalaisia koskettanut inhimillinen kärsimys olisi voitu ainakin osittain välttää, jos olisimme varautuneet tulevaan realistisemmin.

Vaikka kauppasuhteet Venäjälle ovat meille hyvä asia, jopa lottovoitto, meidän on turvallisuutemme takia varauduttava riskiin, joka syntyy ruplan arvon heittelystä, Venäjän arvaamattomasta taloudesta ja Vladimir Putinin lyhytnäköisestä toiminnasta. Vaikka kaupankäynnin mahdollisuudet ja voitot kannattaa realisoida ja idänkauppaan tulee panostaa, emme saa tulla liian riippuvaiseksi yhdestä maasta.

Venäjän lama heikentää talouttamme ja liikkumavaraamme

Ruplan heikkeneminen on ollut viime viikkoina hurjaa. Kun lokakuun alussa eurolla sai 50 ruplaa, kurssi lähenteli viime päivinä jopa sataa ruplaa. Arvostamassani Venäjää käsittelevässä blogissaan valtiotieteen kandidaatti Anton Nikolenko käsittelee laskun syitä seikkaperäisesti. Yhtäältä taustalla on raaka-aineiden, etupäässä öljyn hinnan romahdus; toisaalta kehittyvä elinkeinoelämä vaatii vakautta, ei korruptiota, ei kansainvälisen oikeuden eikä yleensäkään oikeusvaltioperiaatteiden rikkomista. Venäjän keskuspankki on hillinnyt syöksyvää ruplaa tukiostoin ja nostamalla korkotasoa huikeaan 17%:iin. Mikäli ihmeitä ei tapahdu, Venäjän talous ajautuu yhä syvemmälle lamaan.

Ruplan heikentyminen on suuri uhka myös meille. Epävakaa Venäjä ei ole kenenkään etujen mukaista, siitä kärsivät kaikki, myös me suomalaiset. Kun tavallisilla venäläisillä ei enää ole varaa ostaa kaupasta ruokaa tai muutakaan tavaraa, saati maksaa lainojaan, lisääntyy vain rikollisuus entisestään. Tämä heijastuu ikävällä tavalla myös Suomeen.

Jos taloutemme ei ole riittävän vahva kestääkseen idänkaupan uutta romahtamista, tulee myös ulkopoliittinen liikkumavaramme olemaan hyvin kapea. Suomen olisi äärimmäisen vaikea toimia täysin itsenäisesti, jos Moskova painostaisi kauppapolitiikalla - erityisesti energialla.

Toisaalta, vaikka painostusta Moskovasta ei tulisikaan, liika riippuvuutemme altistaisi meitä suomettumiselle - toisia puolueita enemmän, toisia vähemmän. Jotkut poliitikkomme saattaisivat haluta ajaa EU:ssa Venäjän etua; emme uskaltaisi puhua Venäjästä avoimesti ja olisimme valmiita myymään länsimaisia arvojamme. Esimerkkejä tästä on jo näkyvillä, tosin kylmän sodan aikana tilanne oli vielä monin verroin pahempi. Asemamme on onneksi edelleen vahva, mutta ilman uudistuksia riippumattomuutemme heikkenee nopeasti.

Velkaantunut,  lamassa oleva, kehnon työllisyyden maa ei voi tehdä sitä politiikkaa mitä haluaisi

Kuluvana vuonna on useasti esitetty argumentti, ettemme voisi olla EU:n yhteisessä Venäjä-pakotteiden rintamassa heikon taloutemme takia. Ymmärrän perustelun, vaikka olenkin eri mieltä. Kukapa ensinäkemältä haluaisi heikentää kauppasuhteita, sehän johtaisi mm. työttömyyden kasvuun?

Pääministeri Stubbin mukaan pakotteet ovat olleet valitettavia mutta välttämättömiä. Muissa puolueissa yhteistä EU-linjaa olisi haluttu rikkoa.  Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä olisi ollut valmis tekemään pakotteista ehdollisia. SDP:n ulkoministeri Erkki Tuomioja taas kirjautti oman eriävän mielipiteensä EU:n ministerivaliokunnassa, vaikka oli edustamassa paikalla Suomea ja Suomen valtioneuvostoa, jossa oli yhdessä päätetty toisin. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin mukaan Suomen olisi pitänyt neuvotella pakotteista kahdenvälisesti Putinin kanssa, siis EU:n ohi. Emme voi puhua enää yhteisestä ulkopoliittisesta konsensuksesta. Taloutemme huono tila saa poliitikot pelkäämään Venäjää. Tämä talouden huono tila on turvallisuusuhka.

Jos nyt irtautuisimme EU:n pakotelinjasta, voisimmeko odottaa solidaarisuutta EU:lta, jos meitä kiristetään?

Myös sotilaallisen puolustuksen järjestäminen vaikeassa taloudellisessa tilanteessa on yhä vaikeampaa. Maanpuolustus ei saa olla kiinni rahasta, mutta menestyvältä ja kasvavalta taloudelta liikenee helpommin varoja puolustukseen. Jos taloutemme olisi laitettu hyvän sään aikana kuntoon, meillä olisi nyt enemmän varaa toimintamenoihin, kertausharjoituksiin ja hankintoihin. Blogiani lukevat ammattisotilaat ja reserviläiset varmasti ymmärtävät, että tälle rahalle olisi käyttöä.
 

Tilannetta voi verrata Saksaan ja Ruotsiin. Näissä maissa työttömyys on Suomea alempana ja valtiontalous on parempi. Venäjän kaasusta riippuvainen ja usein hyvinkin pitkälle Venäjää ymmärtävä Saksa on sanonut useasti suorat sanat Putinille ja kannattanut läntistä yhteistyötä. Maanpuolustuksensa lyhytnäköisesti alasajaneessa Ruotsissa vallitsee konsensus määrärahojen korottamisesta, kun meillä puolustusbudjettia ollaan jopa pienentämässä entisestään 91 miljoonalla eurolla!

Puolustustahto ja isänmaallisuus perustuu menestyvään, oikeudenmukaiseen, länsimaiseen yhteiskuntaan

Sotamarsalkka C.G.E .Mannerheim päätti kuuluisan päiväkäskynsä seuraavasti: “Meillä on ylpeä tietoisuus siitä, että meillä on historiallinen tehtävä, jonka me edelleen täytämme; länsimaisen sivistyksen suojaaminen, joka vuosisatoja on ollut meidän perintömme, mutta me tiedämme myös, että olemme viimeistä penniä myöten maksaneet velan, mikä meillä siitä länteen on ollut.”

Itse ymmärrän tämän käskyn niin, että Suomen tulee tulee olla oikeasti hyvä paikka elää. Suomen yhteiskunnan sekä talouden pitää menestyä, jokaisesta suomalaisesta pitää pitää huoli, ja jokaiselle suomalaiselle on oltava töitä tai edes lyhyen työttömyyden aikana mielekästä opiskeltavaa. Yhteiskunnan pelisääntöjen on oltava sellaiset, että arvostamme kaikki suomalaisuutta. Kaveria ei saa jättää.

Mikäli emme saa Suomea menestymään talouden saralla pelkään, että kaikki suomalaiset eivät enää arvosta maatamme. Syrjäytyneen nuoren on vaikea nähdä yhteiskunnassamme positiivisia asioita, mikä voi olla alku arvaamattomalle radikalisoitumiselle.

Jokaisen puolueen ja jokaisen poliitikon tulisi miettiä tarkasti, miten voisimme muuttaa asian. On ajateltava kokonaisuutta ja tehtävä päätöksiä. Suomi on saatava nousuun. Realistina on pakko tunnustaa, että Sveitsissä, jossa on 3%:n työttömyys ja erinomainen talous, omaa maata arvostetaan varmasti paljon enemmän kuin Suomessa. Suomi pitää laittaa yhtä hyvään kuntoon! Menestyvä talous tuo turvallisuutta ja vaurautta.

Olemme itse aiheuttaneet ongelmamme

Lähiaikojen talouspolitiikkamme on kuitenkin ollut liian lyhytnäköistä ja vain pahentanut riippuvuuttamme. On tunnustettava ikävätkin tosiasiat. Otamme syömävelkaa miljardeja vuodessa. Työttömyytemme on hyvin korkea työelämän joustamattomuuden takia, luottoluokittaja S&P laski luottoluokitustamme syksyllä ja The Financial Times pitää Suomea Euroopan sairaana miehenä. Jos hallitus ei kykene tekemään riittävästi sopeutustoimia talouspoliittisesti normaalina aikana, miten suuremmat säästöt saataisiin aikaiseksi silloin, jos Venäjän vienti pienenee radikaalisti vielä nykyisestä? Tämä jos mikä on turvallisuusuhka.

Elinkeinopolitiikkamme on yksipuolistanut taloutta. Olemme tukeneet suoraan suuryrityksiä ja tehdaspaikkakuntia, sen sijaan että olisimme mahdollistaneet uusien yritysten syntymisen matalammalla ja selkeämmällä verotuksella. Yksipuolinen talous on ongelma turvallisuudelle.

Jo aiemmassa blogissani viittasin Suomen helmasyntiin erään arvostamani presidentin sanoilla: "Poliittisen realismin taju ei ole Suomen kansan vahvimpia puolia. Uskotaan, kuten asioiden toivotaan olevan, ja toimitaan, ikään kuin se, mitä toivotaan, olisi totta." Paasikivi kiteytti tässä yhden Suomen merkittävimmistä ja usein toistuvista ongelmista. Laittamalla pää pensaaseen ei ongelmia ratkaista. Ongelmat ratkaistaan tekemällä mahdollisimman realistinen tilannearvio ja sopeuttamalla politiikka siihen.

Ratkaisuja

Suomen kunniaksi on sanottava, että lopulta olemme saaneet asiamme aina ratkaistua kovan paikan tullen. Miksi kuitenkaan odottaa kriisiä, kun voimme laittaa taloutemme kuntoon myös hyvän sään aikana?

Jos  taloutemme ja kilpailukykymme olisi yhtä vahva kuin aiemmin mainitsemissani länsimaissa, löytäisimme nopeasti kriisitilanteessa uudet markkinat. Ulkopoliittinen asemamme olisi paljon vahvempi. Tämän pitää olla tavoitteemme.

Suomen on viipymättä saatava talous kasvuun ja velkaantuminen aisoihin. Saksan mallin mukaisesti työmarkkinoita pitää joustavoittaa, yritystoimintaa ja työllistämistä haittaavaa liiallista sääntelyä on purettava ja julkisen sektorin menot on laitettava kuriin. Työn verotusta ei voi enää kiristää ja yritysten maksamat verot ja maksut ovat jo nyt kansainvälistä kilpailukykyämme haittaavalla tasolla, joten niitä on pyrittävä jopa alentamaan. Maamme turvallisuus ja riippumattomuus edellyttävät päätöksiä. Kukaan suomalainen ei halua maastamme banaanivaltiota.

Tarvitaan rohkeita ja määrätietoisia päätöksiä, jotta jokainen suomalainen voi olla ylpeä Suomesta.

Atte Kaleva

www.attekaleva.fi